KOTISIVU KANSIKUVA (1)
Vanhan korjaaminen on kulttuuriteko
Usein vanhan korjaaminen on kaupunkikuvan kannalta järkevämpää kuin uuden rakentaminen.

Helsingin Olympiastadionin peruskorjaamiselle myönnettiin arkkitehtuurin Finlandia-palkinto. Peruskorjaamista luonnehdittiin historiantajuiseksi ja tyylikkääksi korjaus- ja suojelutyöksi. Palkinnon myönsi Suomen Arkkitehtiliitto SAFA.


Stadion on funkkishelmi, mutta sen remontti on saanut myös kritiikkiä. Hintalappu kasvoi töiden edetessä ja remontti kesti yhtä kauan, nelisen vuotta, kuin stadionin rakentaminen aikanaan. Joidenkin mielestä koko remonttia ei olisi kannattanut tehdä.


Mutta peruskorjaus kannatti. Nyt historiallisesti arvokas rakennus on ilonamme vielä pitkään. On koko kaupungin ja koko Suomen etu, että meillä on edustava Olympiastadion. Sillä on historiallinen ja ikoninen paikka meidän kaupunkikuvassamme ja mielissämme. Vanhan korjaaminen kannattaa, vaikka samalla hintaa olisi kenties saanut uuden.


Helsingin pitäisi entistä hanakammin korjata vanhaa. Ei aina tarvitse purkaa vanhaa pois uuden tilalta. Historiallisiin rakennuksiin kohdistuvan korjausrakentamisen arvo ollaan tunnustettu. Se näkyy siinä, että viime vuonna arkkitehtuurin Finlandia meni niin ikään korjausrakentamiselle. Palkinnon voitti Käpylän Käärmetalon kunnostus, vaikka ehdolla oli muun muassa keskustakirjasto Oodi.


Vuonna 2017 yksi Finlandia-ehdokas oli Roihuvuoren ala-asteen peruskorjaus. Se oli suuri voitto historian kunnioitukselle. Koulu on arkkitehti Aarno Ruusuvuoren suunnittelema ja se valmistui 1967. Se oli jo saamassa purkutuomion, kunnes se viime metreillä päätettiin pelastaa. Remontti saattoi tulla yhtä kalliiksi kuin uuden koulun rakentaminen, mutta näin meillä on kaupungissa yksi historiallinen koulurakennus enemmän.


Surullisena olen seurannut vanhojen ostareiden purkuvimmaa. Monet ostarit on jo vedetty maan tasalle, esimerkkeinä Konala ja Suursuo. Kulosaaren historiallisen ostarin kohtalo on vielä avoin.


Itäkeskuksessa sijaitsevan Puhoksen vanha osa tullaan näillä näkymin säilyttämään, mutta uudempaa puolta ollaan purkamassa uudisrakentamisen tieltä. Uusi osa on 1980- ja 1990-luvuilta. Sen purkaminen olisi virhe, mutta yleensä virheet huomataan jälkikäteen. Jos osa Puhoksen ostarista puretaan, sitä tullaan surkuttelemaan parinkymmenen vuoden kuluttua, kun ihmetellään, missä ovat kaikki 1990-luvulla rakennetut ostarit.


Vaikka vanhan korjaaminen on kallista, se on kulttuurityötä. Sillä tavoin säilytetään kaupungissa historiallisia kerroksia.


****


Kirjoitus on alkujaan julkaistu Kansan Uutisten blogissa.